Vantaan DigiPoint-toteutuksessa pelillistäminen edistää työttömien nuorten digitaitojen ja työelämävalmiuksien oppimista. Samalla saa tärkeää sosiaalista tukea ja uskoa omaan osaamiseen.
Digialalla on kova pula osaajista, mutta samaan aikaan työnhakijoilta vaaditaan hyvin paljon, jotta edes ensimmäisen paikan ovet aukeaisivat. Pelkällä toisen asteen koulutuksella niin sanotun entry level -paikan löytäminen voi olla tuskallista.
– Se on ikuinen dilemma – on helpompi saada töitä, jos olet jo töissä, Mikko Turunen huokaa huvittuneena.
Yksi neljän kaupungin ja kahden oppilaitoksen yhteisen DigiPoint-hankkeen osatoteutuksista sijaitsee Vantaalla. Sen projektipäällikölle Mikko Turuselle työnantajien korkeat toivomukset ovat tuttuja.
– Työnantajien ihanne on se, että työntekijällä pitäisi olla samaan aikaan tuoreet tiedot suoraan koulun penkiltä ja kuitenkin myös ainakin viiden vuoden työkokemus taustalla. Se on hieman hankala yhdistelmä.
Väliin tarvitaan viestikapuloita. Turunen ja hänen kahden hengen tiiminsä auttavat digialasta kiinnostuneita työttömäksi jääneitä nuoria kehittämään omia taitojaan rohkaisevassa ympäristössä.
Pääkohderyhmänä ovat ICT-osaamistaustaiset, toisen asteen suorittaneet nuoret työttömät työnhakijat.
– ICT-osaamistaustaisuus voidaan laajasti käsittää esimerkiksi aktiiviseksi harrastuneisuudeksi. Käytännössä riittää, että on itse tarpeeksi kiinnostunut ICT-alasta, Turunen kertoo.
Työpajamallissa opitaan osana ryhmää
Käytännössä Vantaan DigiPoint-toteutus jakautuu kahdeksi eri linjaksi. Toisessa suoritetaan Laurean avoimessa ammattikorkeakoulussa oma räätälöity puolen vuoden DigiPoint-ohjelma.
Toinen linja on työpajamuotoinen kokonaisuus, jossa tehdään työkokeiluna erilaisia ICT-kokeiluja ja -tehtäviä joka arkipäivä kolmen kuukauden ajan.
– Esimerkiksi 3D-mallintaminen on ollut työpajoissamme erittäin suosittua. Samoin pelien tekeminen ja kokeileminen niin ohjelmoinnin kuin konseptin tai hahmojen suunnittelun näkökulmasta, Turunen kertoo.
Varsinaisten digitaitojen lisäksi työpajamallin tarkoitus on auttaa osallistujiaan sosiaalisissa ja elämänhallintaan liittyvissä taidoissa. Pitkäkestoinen työttömyys aiheuttaa helposti haasteita esimerkiksi päivittäisten rutiinien kanssa, joita DigiPointissa autetaan ylläpitämään.
Toisinaan voikin olla niin, että oppijan digitaaliset taidot ovat jo erittäin korkealla tasolla, mutta niiden esteeksi tulevat esimerkiksi itsetuntoon, arjenhallintaan tai motivaatioon liittyvät asiat.
– Meille tulee paljon sellaisia tyyppejä, jotka tarvitsevat vain sen ekan paikan. Mahdollisuuden näyttää, että heistäkin on johonkin, Turunen kuvailee.
Oppimisalusta kutsuu luovaan seikkailuun
Digipointin ohjaajia Vantaalla ovat Mikko Turusen ja Emilia Matsin lisäksi Joonas Kaskisaari, joka tuli itse DigiPointiin alun perin työpajalaisena.
– Olen koulutukseltani ICT-asentaja ja olin aiemmin hommissa service desk specialistina. Kun jäin työttömäksi, bongasin DigiPointin ja halusin mukaan, sillä olen jo pitkään halunnut oppia 3D-mallintamista.
Kaskisaari oppi 3D:n perusteet nopeasti ja työpajan jälkeen hänelle tarjottiin jatkoa – tällä kertaa pöydän toisella puolella – yhtenä ohjaajista. Ohjaajana Kaskisaari on muun muassa toteuttanut VRChat-alustalle omaa pelillistettyä digitaalista oppimisympäristöä.
– Osa DigiPointin ideaa on se, että se antaa vapaat kädet toteuttaa jotain sellaista, mikä itseä kiinnostaa ja motivoi. Jotakin missä on ehkä pidempään halunnut kehittyä. Minulle ne ovat olleet 3D- ja pelisuunnitteluasiat.
Pelit ovat pääosalle työpajalaisista hyvin tuttu ja mielekäs toimintaympäristö, joten on luonnollista että työpajan sisällöissä hyödynnetään pelillistämistä.
Vapaasti Unity-pelimoottorilla muokattavissa oleva virtuaalitodellisuusmaailma on kuin tyhjä kangas, johon työpajalainen saa itse vapaasti tuottaa erilaisia asioita.
– Peleissähän on aina hirveästi erilaisia elementtejä. Tuonnekin maailmaan voi tehdä 3D-objekteja, musiikkia tai vaikka funktioita. Se tarjoaa valtavan katalogin erilaisia osaamisaiheita, joita voi vapaasti lähteä opiskelemaan ja toteuttamaan.
Samalla nälkä kasvaa syödessä. Pikku hiljaa työpajan aikana saattaa alkaa kuin huomaamattaan tehdä yhä vaativampia tehtäviä.
– Kun tekee vaikka hahmodesignin, haluaa tehdä seuraavaksi sen 3D:nä. Sen jälkeen haluaakin animoida sen hahmon ja niin edespäin, Kaskisaari kuvailee.
Virtuaalitodellisuudessa kaikki on mahdollista
Digipointin VRChat-maailman näkymä on kiinnostava. Seinillä on heijastettuna niin LinkedInin käyttöön perehdyttävä työpajalaisten rastitehtävä kuin Vantaan kaupungin Twitter-tilikin.
Aina välillä näkökenttään ilmestyy jotain aavistuksen leikkisämpää.
– Tuolla on gladiaattoriareena, jossa on miekkoja ja kilpiä sekä kehää kiertävä piikkipallo. Ajatuksena oli se, että tehtyään pakolliset harjoitukset ja tylsät hommat alta pois, pääsee tilaan, missä voi vähän pitää hauskaa, Kaskisaari naurahtaa.
Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä kaikkea virtuaalitodellisuuden maailmassa voi toteuttaa. Tämä konkretisoituu viimeistään Kaskisaaren osoittaessa yhtä pelitilan kulmista, jossa on ruokapöytä.
– Täällä me syötiin virtuaalipizzat kun ei koronan takia päästy pizzoille, hän kertoo.
Kaskisaarelle työn mielekkyys syntyy siitä, että voi olla palvelemassa ja auttamassa eteenpäin nuoria, jotka käyvät läpi haastavaa tilannetta. Työpajalaisten tilanteeseen hänen on helppo samaistua myös itse.
– Olen itsekin ollut työttömänä, joten tiedän kuinka raskasta se voi olla. Uskon, että DigiPoint voi olla monelle tärkeä valopilkku hämäryyden keskelle.
Lisätietoja:
Mikko Turunen, projektipäällikkö
Vantaan kaupunki
mikko.turunen(at)vantaa.fi
+358 43 826 8770
Teksti: DigiPoint-hanke