DigiPoint-hanke Vantaalla tarjosi mahdollisuudet luovaan kokeiluun ja näytön paikan. Aluksi ajattelin, että toiminta olisi rajatumpaa, sanoo Miika Leppänen.
Noin toistakymmentä värikästä hahmoa ja eriskummallisen näköistä objektia lepää pöydällä. Toiset näyttävät eheiltä, mutta sekaan mahtuu myös sattumia.
Ennen kuin pajaohjaajana työskentelevä Miika Leppänen pystyy vastaamaan yhteenkään kysymykseen, hän kertoo ongelmasta, joka tulisi ratkaista välittömästi. 3D-tulostin on lähtenyt perjantai-iltana päälle itsestään.
– Lähinnä ihmettelin, kun 3D-tulostimessa oli päätön figuuri.
Leppänen palaa työntouhusta yhtä nopeasti kuin lähtikin. Ongelma korjaantuu alle viiden minuutin. Tekemäänsä operaatiota hän kutsuu konfliktin ratkaisuksi.
22-vuotias vantaalainen toteaa, että 3D-mallinnus on mieltä ylentävää työtä. Kädenjäljen näkee heti tulostuksen jälkeen.
Leppänen aloitti Digipoint-hankkeessa TE-toimiston kautta. Pitkä harrastuneisuus tietokoneiden parissa tarjosi myöhemmin mahdollisuuden siirtyä ohjaajaksi, joka on opettanut erityisesti vastuuta, ja kohentanut jo olemassa olevaa tietoteknistä osaamista.
– Olen oppinut käyttämään Vantaan sisäisiä järjestelmiä. Vastuu on myös itsessään opettanut, kun olen päässyt ohjaamaan toimintaa.
Leppänen viritti hankkeeseen sisäverkon
Alkuun Leppänen pohti, että pajatoiminta olisi tiukkaan ohjattua, mutta ennakkokäsitykset muuttuivat toiminnan edetessä. Työ on ollut luovaa, ja koko toiminta on yhteistyöllä rakennettua.
– Aluksi ajattelin, että toiminta olisi ollut rajatumpaa. Olemme kuitenkin saaneet rakentaa toiminnan yhdessä ja käyttää luovuutta.
Tiimityöhön ja oppimiseen nuorella vantaalaisella on vankka näkemys. Kärsivällisyys on avaintekijä.
– Kärsivällisyyttä on tullut opittua, koska usein joutuu tekemään hienosäätöä tai korjaamaan asioita. Esimerkiksi tiimityössä tapahtuvissa näkemyseroissa yritän tuoda mukaan enemmän kuin yhden idean.
Kaikki mikä liittyy tietokoneisiin, vetää Leppästä puoleensa. Lapsena hän keräili osittain rikkinäisiä tietokoneen osia ja yhdisti niitä toisiinsa.
– Olen aina ollut kiinnostunut tietokoneista. Muistan, kun saimme ensimmäisen tietokoneen kotiimme, ja otin tehtäväkseni järjestää kansiot sekä niiden sisällön paikoilleen.
Sisäverkot ovat Leppäsen alaa. Työpajassa tiedostojen jako osoittautui kankeaksi, kunnes Leppänen ehdotti omaa sisäverkkoa.
– Palvelimen hankinta ja sisäverkko tuli minun aloitteestani. Aluksi jaoimme tiedostot Teamsissa.
“Koodin kirjoittaminen on se juttu”
Oma erikoistuminen on Leppäsellä vielä kypsymisvaiheessa, ja tällä hetkellä hän
nimittää itseään “yleismieheksi”. Sellaiseksi, joka innokkaasti tarttuu toimeen kuin toimeen, mutta saattaa tehtävän myös loppuun asti.
Kysyttäessä Leppäseltä, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa, on vastaus selvä. Opiskelu ja tietoteknisten taitojen parantaminen jatkuu myös tulevaisuudessa.
– Palaan takaisin työnhakuun ja haen opiskelemaan. En osaa vielä sanoa varmaksi, millaista työtä tarkalleen ottaen haluaisin tehdä.
Yksi intohimo on kuitenkin varma. Se on koodaaminen.
– Koodin kirjoittaminen on se juttu. Sillä pystyy tekemään lähes kaikkia näitä asioita. Se on usein koko idean pohja.
Teksti: Sampsa Hannonen / Vantaan kaupunki, DigiPoint